tiistai 18. heinäkuuta 2017

Keskikesän juhlaa saaressa

Juhannuslauantain vietin vanhempieni omistamassa pikkiriikkisessä mökissä saaressa Kalajoella. Mökki on säilytetty ihan alkuperäiskuntoisena ajalta, jolloin vaarini vielä kalasti ammatikseen.
Saari on aikoinaan ollut kalastajien pysähdyspaikka mereltä tulon jälkeen. Kalastajamökeissä on vietetty yö, selvitetty verkot ja perattu kalasaaliita.




Mökissä ei ole edelleenkään sähköä eikä sinne tule vettä saatika, että siellä olisi huussi.

Isä välillä kertoo omia lapsuusmuistoja  saaressa vietetystä ajasta ja niitä on hauska kuunnella vieläkin vaikka on jo aikuinen.

Isäni ollessa pieni on saaressa ollut ihan oma rottapopulaatiokin- ne ovat olleet täysin mustia. Jäniksiä näkee vieläkin ja lintukanta on kirjava. Kettukin on joskus saaressa pyörähtänyt. Saaren toinen puoli on luonnonsuojelualuetta edelleen.

Ukkonen kun iskee mereltä on se totista jytinää -siis ihan hirveetä! Kerran on ukonilma osunut kohdalle mökkeillessä ja myönnän, että toivoin vain näkeväni auringon.




Ennen saareen piti kahlata mantereelta ja kuljettaa kaikki tarpeellinen mukanaan. Sittemmin saaren ja mantereen väli ruopattiin, jotta siitä pääsi taas veneellä. Nyt saareen pääsee kaarisiltaa pitkin autolla oman mökin viereen tosin vain mökkien omistajat.

Muistan kuinka niin inhosin kahlaamista vaikka vettä ei ollut enimmillään kuin pikkutytön polveen saakka. Pikkusiskoni pääsi usein matkan mantereelta saareen isän reppuselässä ja minä kuljin perässä huitoen hulahula-vanteella veteen ja siihen oli syy!

Nimittäin pikkukalat -rapatuikut- niillä on piikki ja se käy kipeetä kun sen päälle astuu.




Saareen on nyt rakennettu uusia mökkejä ja peruskorjattu vanhoja. Vanhempieni mökki on kuitenkin saaren vanhimpia ja vielä sille ei ole tehty mitään. Kalajoen hiekkasärkät siintää kauempana ja särkät näkyvät rannalta. Juhannusjuhlinta kuuluu mökille asti, joten olimme taas kuokkavieraina kuuntelemassa rannalla musiikkia ja katsomassa kun helikopteri lennätti yleisöä.




Meitä on sisarusparvessa 4 naisihmistä ja kaikkien perheenjäsenten on oikeus käyttää mökkiä, näin on aina ollut ja tulee olemaan jatkossakin. On paljon mukavampaa käyttää mökkiä sovussa ja jakaa myös kustannuksia. Vaikka maisemat ovat kohdillaan ja meri-ilma virkistää oli meillä kuitenkin erityinen syy viettää aikaa mökillä juuri nyt.

ISO uudistus tapahtui tänä juhannuksena kun saimme mökin sisälle kompostoivan kuivakäymälän. Se oli syy miksi juhannusta siellä nyt vietettiin lauantaina asennushommissa.  Tätä uudistusta on odotettu vuosia. Kuinka mahdottoman onnellinen ihminen voi olla huussista :D kyllä vain! Nyt kelpaa.

Huussiksi valikoitui Kekkilän kuivakäymälä. Se oli monien vaihtoehtojen jälkeen järkevin ratkaisu saareen, koska mitään viemäröintejä ei ole ja kaikki kompostoituu. Luxusta on lämpöistuin ja kaunis muotoilu. Tällainen kaunotar suorastaan asennettiin mökkiin sisälle.


Kuva: Kekkilä


Koko juhannusyö piti kuitenkin perinteisesti valvoa ja näihin tunnelmiin sai mennä nukkumaan. Aamulla sitten keitettiin pannukahvit ja oleiltiin vielä hetki ennen pakkaamista ja kotia lähtöä.






















4 kommenttia:

  1. Uu mitä maisemia ! Niissä kyllä silmä lepää. Pannukahvia en olekaan juonut vuosiin, pitääkin laittaa harkintaan. Laadukas juttu ja hyvät kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia 😊, pannukahvia pitää ehdottomasti testata vaikka vain kerran kesässä!

      Poista
  2. Juhannus on komeaa aikaa pohojanmaalla..

    VastaaPoista